Vuolenkoskelainen Seppo Lehtinen on nyt virallisesti Valtakunnan kylähullu numero kymmenen. Tittelin luovutusseremoniassa Kajaanissa 14. maaliskuuta todettiin, että mies on täyden kympin arvoinen myös otteissaan.

Arvovaltaisen valintaraadin puheenjohtajana toiminut Kajaanin kaupunginjohtaja Erkki Vähämaa tiivisti Touhu-Seppona tunnetun Lehtisen meriitit, joilla mies erottui selvästi yli 30 kylähullukandidaatista:

- Seppo Lehtinen tekee kyläyhteisön eteen työtä sydämellä, päällä ja käsillään. Tällä yhdistelmällä saadaan tuloksia aikaiseksi, ei pelkällä puhumisella.

Lehtisen ansiot kylätoiminnassa olivat vakuuttavat. Hakijana ollut Vuolenkosken Kyläyhdistys toimitti valintaraadin ihmeteltäväksi 5,3 kilon verran aineistoa Lehtisen toiminnasta.

Hakemuksen liitteinä olivat suosituskirjeet myös Pohjois-Kymen Kasvulta ja Kymenlaakson Kylät –yhdistykseltä. Seppo Lehtisen lisämeriitiksi luettiinkin vahvat kannattajajoukot Vuolenkoskella, Iitissä ja koko Kymenlaaksossa.

Vuolenkoskelainen Seppo Lehtinen on Valtakunnan Virallinen Kylähullu vuosimallia 2009-2010. Valinta julkistettiin Kajaanissa lauantaina 14. maaliskuuta. Pohjois-Kymen Kasvu onnittelee lämpimästi Seppoa!

Miten rakennetaan kaunis kylä, jossa sijaitsee kirkosta alkaen erilaisia rakennuksia, eläimiä ja kauniita pihapiirejä ja jonka saa vielä syödä lopuksi? Tähän saa vastauksen Kymenlaakson maaseutufoorumissa aprillipäivänä 1. huhtikuuta Merikeskus Vellamossa Kotkassa. Silloin päästään näkemään ja maistelemaan Kodukantin Tarton maakunnan naisten johdolla valmistettua leipäkakkukylää. Maaseutufoorumia edeltävä päivänä rakentamistalkoissa ahertaa Kymenlaakson maa- ja kotitalousnaisten iskujoukko.

- Leipäkakkukylän idea on peräisin Siiri Puhalaiselta Elvan kaupungista. Hän on opettanut lapsia yli 20 vuoden ajan tekemään leipäkakkukyliä. Kodukantin naiset Tarton maakunnasta ihastuivat ideaan. Jokainen ihminen, joka on kylää rakentamassa, saa toteuttaa oman ideansa. Joku tekee lapsuuden aikaisen mummonmökin, joku kirkon tai vaikka navetan. Tärkeintä on, että jokainen rakentamiseen osallistuva saa tuoda oman näkemyksensä teokseen, kehittämishankkeen johtaja Aime Vilu Kodukantin Tarton maakunnasta kertoo.

Työtä rakentamisessa riittää, vaikka kyse onkin pienoismallista. Viron kylien maapäiville tartolaiset rakensivat kylän 23 hengen voimin 400 hengelle. Sillä joukolla aikaa vierähti 12 tuntia. Yhdessä tekeminen on tuottanut monta mukavaa muistoa:

- Virun maakunnassa kaksi naista sanoi tulleensa katsomaan, miten leipäkakkukylää rakennetaan. Ei mennyt kuin 10 minuuttia, kun he totesivat alkavansa rakentaa kirkkoa. He totesivat, että jos lopputulos ei ole hyvä, niin he syövät itse kirkon.

- Miehetkin ovat olleet mukana rakennustalkoissa. Kerran yksi poika mietti, että ryhtyisikö hän opiskelemaan tietotekniikkaa vai kokin ammattia. Iltapäivällä hän jo tuumasi, että tietotekniikka voisi olla helpompi ala. Seuraavana päivänä kaikki oli valmista. Kaikki suorastaan itkivät ilosta, kun kylä oli niin kaunis. Silloin poika sanoi sittenkin valitsevansa kokin ammatin.

Huippuhetkiin kuuluu vuoden takainen Kodukantin neuvottelu Viron presidentin Toomas Henrik Ilveksen kanssa. Pitkän työpäivän jälkeen presidentille kerrottiin ohjelmassa olevan vielä yhden tutustumiskohteen. Tästä presidentti ei oletettavasti ilahtunut, koska arveli edessä olevan vielä yhden vierailun perinteisen kylään. Yllätys olikin suuri, kun Kodukantin nuoret kantoivat presidentin kotitalosta tehdyn leipäkakkutalon esille laulaen Viron kylien omaa laulua.

Rekisteröidyt yhdistykset voivat hakea arvokkaiden perinnebiotooppien alkukunnostukseen ja monivaikutteisten kosteikkojen perustamiseen ei – tuotannollista investointitukea. Investointitukiajan jälkeen alueen hoidon jatkamiseen tulee hakea ympäristötuen erityistukea. Yhdistys voi hakea erityistukea suoraan jo olemassa olevan monivaikutteisen kosteikon tai hoidetun perinnebiotoopin jatkohoitoon.

Ei–tuotannollista investointitukea voi saada enintään 4000 € kosteikkohehtaaria kohden. Arvokkaan perinnebiotoopin alkukunnostukseen voi saada tukea enintään 675 € perinnebiotooppihehtaaria kohden. Perinnebiotoopin ja monivaikutteisen kosteikon hoitoon voi saada erityistukea enintään 450 €/ha/vuosi. Arvokas pienialainen (0,05 – 0,30 ha) perinnebiotooppi voi saada tukea 135 €/kohde/vuosi.

Kartoitamme kyselyllä yhdistysten halukkuutta maatalousympäristön hoitoon sekä ao. tukiin liittyviä koulutustarpeita. Toivomme teidän vastaavan alla olevasta linkistä löytyvään kyselylomakkeeseen ja palauttamaan sen 30.4.2009 mennessä sähköpostiosoitteeseen: Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. Huom! Vastausaikaa on jatkettu huhtikuun loppuun.

Vastauksenne ovat tärkeitä, sillä niiden avulla kartoitamme aiheeseen liittyvää lisäkoulutustarvetta, jota mahdollisesti voimme yhdistyksille tarjota.

Perinnebiotoopit ja kosteikot ovat maatalousympäristön monimuotoisimpia elinympäristöjä.  Ne ylläpitävät erityisesti monilajista kasvi-, hyönteis- ja lintulajistoa. Kosteikot edistävät lisäksi maatalouden vesiensuojelua. Perinnebiotooppeja ovat kedot, niityt, lehdesniityt, hakamaat ja metsälaitumet. Ne ovat peltojen ulkopuolisia alueita, joita on käytetty laidunnukseen ja rehuntuotantoon.

Kosteikolla tarkoitetaan puron, joen tai muun vesistön osan tai valtaojan ja sen reuna-alueen yhteyteen tehtyä aluetta, joka on suuren osan vuodesta veden peitossa ja muunkin ajan pysyy kosteana.

Kyselylomakkeen löydät täältä .

Varsinais-Suomessa ei ole jääty itkemään maatalousympäristön hoitoon tarkoitettujen erityistukien pienuutta eikä tukien hakuun liittyvää byrokratiaa. Varsinais-Suomen Perinnemaisemayhdistys on hakenut yhdistyksille suunnattua tukea arvokkaan perinnebiotoopin kunnostukseen sekä hoitoon Nummen kylätontin kedolle sekä Vinkkilän kotiseutumuseon niityn hoitoon.

Varsinais-Suomen Perinnemaisemayhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Härjämäki kertoi 3. maaliskuuta Kouvolassa järjestetyssä ympäristötukikoulutuksessa käytännön kokemuksia tukien hausta sekä alueiden hoidosta. Härjämäki valoi uskoa kuulijoihin, jota paikalle oli saapunut yli 40 henkeä:

- Kokonaisuudessaan rekisteröityjen yhdistysten tukimahdollisuus on edistysaskel, ja nykytilanteen kanssa voi elää. Tuumasta toimeen!
Nummen kylätontin kedolla on järjestetty raivaustalkoita, kerätty romuja ja vanhoja piikkilanka-aitoja sekä kannettu puita pois. Alue on kulotettu, paras keto-osa haravoitu ja pidetty niittotalkoot. Lisäksi on poltettu syksyllä heiniä, ja kaulattu haapoja.

Talkoisiin on osallistunut 18 henkilöä ja työtunteja on kertynyt 170. Härjämäki muistutti, että asialle vihkiytyneet ihmiset ovat tehneet hoitotöitä turhankin pikkutarkasti. Siksi tukena vuosittain saatava 202,50 euroa tuntuu pieneltä tehtyyn talkootyöhön nähden.

Kehitettävääkin järjestelmästä löytyy. Härjämäki toivoo, että erityisympäristötukea voisi hakea myös luonnon monimuotoisuuskohteille. Talkootyö olisi saatava hyväksyttäväksi kulueräksi myös monivaikutteisen kosteikon perustamisessa. Tuen riittämättömyys on ongelma joillakin kohteilla.

Härjämäki listasi yhdistysten ympäristötukien haasteita. Tiedotusta olisi oltava riittävästi, koska asia on uusi useimmille yhdistyksille. Byrokratiasta suoriutuminen voi joskus koetella. Luonnon monimuotoisuuden kriteerit sekä muut tukikriteerit täyttäviä kohteita voi joillakin alueilla olla niukalti.

Maatalouden ympäristötuen erityistukien hakuaika on keväisin huhtikuussa. Hakemukset jätetään TE-keskukseen. Alueellinen ympäristökeskus ja paikallinen Leader-toimintaryhmä antavat yhdistysten hakemuksista lausuntonsa TE-keskukselle. Lomakkeet ja ohjeet löytyvät osoitteesta lomake.mmm.fi .

Härjämäen esitys .